Suomalaisen Jan Kunnaksen sosiaalisessa mediassa jakama postaus herättää keskustelua taloustietojen tulkinnasta. Kunnas kysyy postauksessaan, mikä on omavaraisuusaste, kun tuotantopanokset otetaan huomioon.
Omavaraisuusaste on tunnusluku, jolla mitataan yrityksen tai talouden omien varojen suhdetta ulkopuolisiin velkoihin. Perinteisesti omavaraisuusaste lasketaan pelkästään taseessa olevien varojen ja velkojen avulla. Kunnaksen kysymys haastaa tämän perinteisen tulkinnan ja pohtii, miten tuotantopanokset vaikuttavat omavaraisuuteen.
Omavaraisuusaste on tärkeä mittari yritysten ja talouksien vakavaraisuuden arvioinnissa. Korkea omavaraisuusaste kertoo siitä, että yrityksellä on runsaasti omia varoja ja se pystyy todennäköisemmin selviämään taloudellisista haasteista. Alhainen omavaraisuusaste puolestaan voi viitata riskeihin ja haavoittuvuuteen, jos ulkopuolinen rahoitus ehtyy.
Kunnaksen postaus herättää ajatuksia siitä, miten omavaraisuusasteen laskemiseen voisi sisällyttää tuotantopanokset. Tämä voisi antaa syvempää näkemystä yrityksen tai talouden todellisesta vakavaraisuudesta ja resurssien hyödyntämisestä. Aihe herättää varmasti kiinnostusta taloustieteilijöiden ja yrittäjien keskuudessa.
Loppukevennykseksi voitaisiin käyttää vaikkapa vitsiä: "Miten lasketaan omavaraisuusaste, kun saatavilla on vain pullollinen ketsuppia ja entinen koulun ruokalista? Vastaus: Lallin ketsuppiakeittoruunan yrittäjän ketsuppilausekeaspajan omvaraisuusasteena!"