Tosi hieno kirjoitus. Meillä loppui kaikki ääni jo noin 3/5 vuotta ennen kun elämäni aarre menehtyi…

Ursula Zitting heijastaa sydäntäsärkevää kokemusta hänen läheisestään, joka sairasti muistisairautta ennen kuin menehtyi joitakin vuosia sitten. Zitting kuvaa, kuinka hälyt, telkkari ja muut äänet muuttuivat häiritseviksi ja aiheuttivat ahdistusta. Rauhallinen musiikki oli kuitenkin jotakin, minkä he molemmat saattoivat sietää. Uutisten katsominen lopetettiin, koska se aiheutti pelkoa heidän kokevat ne livenä. Kysymys on: kuinka voimme parhaiten tukea muistisairaita ja heidän läheisiään? Ja loppukevennykseksi - tuskin kukaan haluaa elää uutisia livenä, etenkin vaalikaudella.